Ja hupsista sentään. Mietin jo, että haukkasinko liian suuren palan, kun aloitin
tämän blogin.
Mutta niinhän se on, että yrittää täytyy.
En ala sepustaa lapsuuttani syntymää enempää, vaan yritän kertoilla
millaista tämä kaupunkiasuminen oikeestaan on minun mielestäni.
 |
| Minä ukkokarusellissa |
ajattelee, että kertoohan se, mutta.
Koko pienen ikäni, lapsuuteni, asuin kaupunkioloissa.
Olihan se helppoa, kun kaiken sai läheltä ja saa vieläkin.
Kouluun ei ollut kuin kävelymatka, leikkipuisto oli aidan toisella
puolella, minne usein livahdinkin ja pihassa oli suuria omenapuita
joissa oli kiva kiipeillä kavereiden kanssa.
Piha oli muutenkin suuri, ainakin se tuntui lapsena siltä.
Pihassa oli piharakennus, jossa oli puuliiteriä ja sauna, ja
 |
| Talo, jossa vartuin lapsuuden. |
Mutta muistaakseni tuossa piharakennuksessa oli paljon ovia.
Salaperäinen paikka!
Yhden hauskan jutun muistan noilta ajoilta.
Tosin silloin se ei varmaan ollut hauskaa kun tämä tapahtui, ainakaan
pikkuveljeni mielestä.
En tarkkaan muista, että mistä tämä tapahtuma sai alkunsa, mutta
oli kurakeli ja keskellä pihaa oli valtavan iso kuralätäkkö.
Leikimme siinä pikkuveljeni kanssa ja kuinka ollakaan, yhtäkkiä
minulle tuli mieleeni tönäistä veljeni tuohon lätäkköön ja nurinhan
hän sinne meni.
Taisin saada siitä aikamoiset nuhtelut silloin.
Joku ehkä miettii, että missä on tuollainen paikka, jaa että kaupungissako.
Kyllä vain, kaupungissa ja tarkemmin sanottuna, Jyväskylässä.
Lähes keskellä kaupunkia.
Valtvan iso rivitalo, jossa useita asuntoja ja suuri piha piharakennuksineen
ja omenapuineen.
Nykyään tuo talo ei taida olla asuinkäytössä, luulisin.
Siinä minä vartuin ja kasvoin.
En muista olinko viidennellä luokalla vai jopa alemmalla, kun muutimme toiseen paikkaan.
Taajama-alueelle, jossa oli paljon kerrostaloja.
Se taisikin olla ensimmäinen kertani, kun muutin kerrostaloon.
Lähellä oli koulut ja kaupat, oli myös kirjastoa ja urheilukenttää.
Miten helppoa onkaan asua kaupungissa, kun kaikki on niin lähellä.
Siitä voinkin kertoa seuraavassa tekstissä.
